Johdanto Jo vuosia oli ollut mielessä lähteä kiertämään Eurooppaa
autolla ja tänä vuonna oli sitten viimein tämän matkan aika. Suunnittelu
Laivamatkan Hangosta Rostockiin Saksaan, automatkan Berliiniin ja ensimmäisen yöpymisen jälkeen matkan kolmantena päivänä oli viimein ensimmäinen varsinainen kohde Berliini. Etukäteissuunnitelmissa Berliini oli lähinnä läpiajokohde. Joka tapauksessa siellä tuli "pysähdyttyä" kahdessa paikassa, keskustassa ja Wittenbergplatzin suunnalla. Nähtyä tuli mm. Brandenburgin portti, joka olikin oikeastaan ainoa kohde, jonka etukäteen tutustumatta kaupungista tiesi. TV-tornista näki keskustaa hieman laajemmalta alueelta.
Berliinin lisäksi päivän toinen kohde oli Praha. Prahan suhteen odotuksetkin oli jo paljon korkeammalla. Prahaan tultaessa oltiin reilusti "aikataulusta" myöhässä, joten keskustan kävelylenkki jäi myöhäiseen iltaan. Parempi niin sillä pimeässä keskusta näytti varmasti paremmalta kuin päivällä. Nähtävyyksistä Kaarlen silta oli lähinnä mielessä, eikä se pettänyt odotuksia.
Wien ei ollut alusta lähtien mukana edes vierailtavien kohteiden joukossa, mutta sinne kuitenkin seuraavaksi suunnattiin. Ensin löydettiin sattumalta tie Praterin huvipuistoon, josta tiedettiin suuren vanhan maailmanpyörän löytyvän (korkeus ~65 m, avattu 1897). Tämän jälkeen tutustuttiin keskustaan hieman tarkemmin. Wienin jälkeen ajettiin läpi suurimman osaa Itävaltaa leveyssuunnassa varsin pieniä teitä pitkin, mikä oikeastaan olikin hyvä vaihtoehto moottoriteille mielenkiintoisine teineen ja maisemineen.
Saksan puolelta Itävallan rajan tuntumasta läheltä Salzburgia löytyy Kotkanpesä, Hitlerin aikoinaan 50-vuotislahjaksi saama teehuone, joka on 1834 metrin korkeudessa. Rakennuksessa on nykyään ravintola. Paikalta olisi sään salliessa myös erinomaiset näkymät kauas ympäristöön. Tällä kertaa sää ei kuitenkaan ollut suosiollinen. Paikalle tultaessa kohde näkyi vielä jotenkuten alhaalta, mutta noin parin tunnin kuljetuksen odottelun aikana paikka oli jo puoliksi pilven sisällä. Rinteen toiselta puolelta näkyi hieman ympäristöön kun taas toiselle puolelle rinnettä ei näkynyt lainkaan.
Krimmlerin vesiputoukset ovat Itävallan Alppien suurimmat. Putoukset koostuvat kolmesta peräkkäisestä putouksesta, joiden yhteinen putouskorkeus on 380 m.
Vuoristomaisemia Matkan näyttävimpiin matkaosuuksiin kuului osuus Itävallasta kohti Venetsiaa.
Matkan kenties odotetuin kohde etukäteen oli Venetsia. Venetsia olikin juuri odotusten mukainen, paljon kanavia sekä kapeita sokkeloisia katuja siellä missä vettä ei ollut. Luonnollisesti turisteja oli myös valtavasti, ainakaan pitempiä jonoja ei muualla matkan aikana näkynyt. Edullisin tapa liikkua Venetsiassa on käyttää vesibussia, kalliimmilla vaihtoehdoilla pääsee toisaalta näkemään myös pienempiä kanavia.
Rimini hiekkarantoineen Adrianmeren rannalla oli matkalla ns. lepopäivä. Reilu 30 asteen lämpötila ja sunnuntaipäivä olivat houkutelleet rannalle paljon muitakin ihmisiä. Suhteellisen lyhyt matka Riminille kesti ruuhkassa pari tuntia suunniteltua kauemmin.
Läheltä Riminin rantakohdetta löytyy maailman vanhin tasavalta San Marino. Asukkaita tässä Euroopan kolmanneksi pienimmässä pikkuvaltiossa on vajaa 30000. Keskellä valtiota kohoaa pieni vuori, jonka huipulla ovat linnoitukset.
Samana päivänä San Marinon kanssa käytiin vielä Firenzessä. Sieltä mieleen jäi suuri tuomiokirkko kupolin kattofreskoineen.
Pisan kalteva torni kuuluu Italian tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Kellotornin kaltevuus on noin 5,5 astetta ja korjaustoimin kallistuminen on pysäytetty ja tornia oikaistu, joten torniin pääsee jälleen myös huipulle. Huippua kohden kapeiksi käyvistä portaista huomaa monen muunkin käyneen siellä vuosisatojen aikana.
Vuorten reunustama Gardajärvi Italian pohjoisosassa tuntui olevan myös turistien suosiossa, vaikka varsinainen rantakohde se ei olekaan. Sen sijaan vesiurheiluun paikka lienee ihanteellinen. Järven puoliväli oli täynnä purjehtijoita veneineen ja pohjoisosassa taas oli runsaasti purjelautailijoita.
Milano meni pitkälti ostoksia tehden - ei tosin omia. Milanosta nähtävyyksiin kuuluu myös Duomo, katedraali, jonka rakentaminen kesti 400 vuotta, ja se olikin upea yksityiskohtineen ja lasimaalauksineen auringon paistaessa niiden läpi muuten hämärään sisätilaan.
Eräs matkan odotetuimmista kohteista oli Monaco, vaikka eihän tähän maailman toiseksi pienimpään maahan paljon nähtävää mahdukaan. Maan asukasluku on reilu 32000 ja koko on vain kaksi neliökilometriä. Nähtyä tuli Casino ja ruhtinaan palatsin alue sekä niiden väliin jäävä satama. Tulihan sitä ajettua omalla autolla muutama pätkä Formula-ratanakin toimivia katuja pitkin.
Matkan toinen "rantakohde" oli Nizza, jossa ranta tosin ei ole hiekkaa vaan pieniä pyöreitä kiviä.
Euroopan korkein vuori Mont Blanc sijaitsee Ranskan ja Italian rajalla, eikä sieltä ole Sveitsiinkään pitkä matka. Vuoren ali kulkee kenties tunnetuin maantietunneli, joka oli kyllä yllättävän pieni ja pituudeltaankin vasta matkan toiseksi pisin. Chamonixn kaupungista olisi mahdollisuus nousta myös katsomaan itse vuoren huippua. Muutenkin tässä paikassa olisi voinut pysähtyä pidempäänkin, jos aikataulussa olisi siihen varauduttu.
Sveitsin puolella ennen kaupunkikohteita oli tarkoitus käydä katsomassa vuoristomaisemia vuoren huipulta. Huippu oli kuitenkin pilven sisällä, joten näkyvyys oli ajoittain lähes olematon. Hiihtohissiä huipulle tuli kuitenkin kokeiltua.
Olympialaisten vuoksi Lausanne oli erityisen ajankohtainen, sijaitseehan siellä monia olympialaisiin liittyviä nähtävyyksiä.
Zürichin vanhaa keskustaa käytiin pikaisesti katsomassa yöpymistä seuraavana aamuna.
Zürichin suunnalla sijaitsee useampiakin luolia, joista tämä oli reitin varrella Liechtensteiniin mentäessä, kunhan valitsi hieman pienemmän tien. Luolissa on erikoisia kalkkikivimuodostumia ja niissä on nähtävissä selvästi vedenpinnan vaihtelut aikojen kuluessa.
Matkan kolmas pikkuvaltio on pinta-alaltaan jo selvästi edellisiä suurempi, vaikka asukkaita siellä on suunnilleen yhtä paljon. Tässä maassa ei taida juuri nähtävää olla, koska lähes kaikissa postikorteissakin oli sama aihe. Silmiin pistävää tässä maassa oli pankkien suuri määrä.
Kaksi seuraavaa kohdetta eivät kuuluneet alkuperäiseen reittisuunnitelmaan, mutta paria "TV:stä tuttua" kohdetta käytiin kuitenkin katsomassa.
Garmisch-Partenkischen - Saksa
Etelä-Saksassa lähellä Müncheniä sijaitsee Ludwig II:n linna. Linna ei ole kovin vanha, sen rakentamien aloitettiin 1869, eikä se sisältä koskaan täysin valmistunut kuninkaan kuoltua. Ulkoasunsa perusteella kyseessä on yksi tunnetuimmista linnoista, toisaalta linnaa ei itse päässyt näkemään siitä kuvakulmasta mistä se on tunnetuin.
Seuraavaksi suunnattiin taas Ranskan puolelle Strasbourgiin, jossa sijaitsee useita Euroopan Unioniin liittyviä rakennuksia.
Luxemburg oli matkan viimeinen "pikkuvaltio", joka ei edellisiin verrattuna tosin enää ole mikään pieni maa.
Varsinaisesta EU-pääkaupungista löytyy myös muita nähtävyyksiä. Keskustan ulkopuolelta löytyy vanha maailmannäyttelyalue, jossa sijaitsee mm. Atomium. Se yllätti suurella koollaan, vaikka aivan pieni sen en olettanut olevankaan. Keskustasta puolestaan löytyy tunnettu pieni Manneken Piss -patsas, jonka koon tiesi etukäteen, joten se ei tullut yllätyksenä.
Kameran muistikortin sekoamisen vuoksi Amsterdamin (ja Brysselistä aamulla otetut) kuvat katosivat.
Kööpenhaminassa käytiin katsomassa merenneitopatsasta sekä tietysti Tivolissa, joka ei ole pelkkä huvipuisto. Vaikka alue oli yllättävän pieni, sinne mahtui yli 30 erilaista ravintolaa.
Loppuun muutama kuva Tukholmasta, matkan ainoa kohde joka oli jo aikaisemmin tullut nähtyä.
Muutama autoiluaiheinen kommentti Monesti kuulee puhuttavan Suomen surkeista teistä, joten millaisia ne hienot Eurooppalaiset tiet sitten olivat? Eivät ehkä sittenkään aivan odotus mukaisia. Tiet ovat kyllä tasaisia, eikä uria juuri esiinny, mutta itse tien pinta oli monin paikoin yllättävän huono. Eikä teitä ilman autoja; niitä oli paikoin aina ruuhkiksi asti, vaikka varsinainen Euroopan lomakausi ei vielä ollut alkanutkaan. Pienemmillä, mutkaisilla ja jyrkillä tieosuuksilla ei muuta liikennettä yleensä juuri ollut. (Varaus kommentteihin tietysti kuljetun reitin suhteen.) Tunneleita tuli ajettua runsaasti ja tunnelit Alpeilla ovat suomalaisittain aina pitkiä. Pisin tunneli oli noin 14km pitkä Langen - St. Anton Itävallassa. Toisaalta tieosuuksia, joissa olisi ollut tunneli tunnelin perään, ei niitäkään kovin paljoa ollut. Useimmat pitkät tunnelit ovat maksullisia ja maksut ovat kohtalaisen korkeat, toisaalta halutessaan useat tunnelit pystyisi ainakin kesäaikaan kiertämään. Vesistöjä ylittäviä siltoja oli oikeastaan aika vähän, tosin yksi sellainen, Juutinrauman silta Tanskan ja Ruotsin välissä, valittiin tietoisesti reitille. Moottoriteillä vuoristoisilla alueilla oli kuitenkin runsaasti siltoja joilla laaksopaikat ylitettiin. Pysäköinti ei kaikissa paikoissa ollut kovin helppoa, ongelmia tuotti lähinnä vapaan paikan löytäminen. Erikoisuus suomalaisittain oli Italiassa (Venetsia ja Firenze) pysäköintitalot, joissa "hoitajat" tarvittaessa siirtää autoja niin, että pysäköiminen on mahdollista useampi auto peräkkäin ilman välejä, joten avaimet on jätettävä autoon. Polttoaineen hinnoissa oli suuriakin eroja eri maiden välillä, joten monin paikoin toisella puolella rajaa ei huoltoasemia ollut juuri lainkaan ja toisella niitä oli sitten useampiakin. Matka perusteella Suomen hintataso ei kuitenkaan tunnu mitenkään hirveän korkealta, hintataso oli lähellä Suomen tasoa esim. Saksassa ja Italiassa, selvästi halvempaa oli Luxemburgissa ja selvästi kalliimpaa Hollannissa.
Toteutuneen reitin pituus oli noin 7900 km, mikä on lähes 15 % alkuperäistä ja vajaa 10 % toteutuneen reitin mukaiseksi tarkennettua "suunnitelmaa" enemmän. Pääosin ero tuli kiertelyistä tai paikkojen etsimisestä kaupungeissa. Reitiltä harhautumisesta ei suuria ongelmia tällä matkalla syntynyt. Käytettävissä oli GPS-navigointi, joten tarvittaessa sijainnin pystyi tarkistamaan tai seuraamaan sijaintia jos tiedossa oli etukäteen tarkka paikka minne mennä. Yleisesti ottaen kaupunkeihin on helppo ajaa opasteiden mukaan sisään, mutta paljon vaikeampi löytää ulos haluamaansa suuntaan. Omalla autolla liikuttaessa pääsee halutessaan helposti jonkun tietyn kohteen luo, siis ainakin teoriassa, aina perille löytäminen ei aivan vieraassa paikassa nimittäin käy ihan helposti tai kun paikka löytyy ei löydy pysäköintipaikkaa. Suunniteltu aikataulu ei yleisesti ottaen tietysti antanut mahdollisuutta tutustua mihinkään tarkasti, mutta kuitenkin varsin hyvän yleiskuvan kohteesta kerkeää saamaan jo kolmen - neljän tunnin aikana, mikä muutenkin oli aika tyypillinen pysähtymisen kesto jossakin kohteessa jos kyseessä ei ollut päivän päättävä kohde. Matka vastasi oikeastaan aika hyvin odotuksia. Hyvin monet kohteiden nähtävyydet eivät näyttäytyneet aivan kuten mainoskuvissa. Tuntui kuin useimmat nähtävyydet olisivat olleet juuri nyt korjauksen alla, joten ne olivat ainakin jostain kohdasta rakennustelineiden peittämät. Sopivan majoituspaikan hankkiminen onnistui kahta paikkaa lukuun ottamatta ensimmäisestä paikasta josta kysyttiin, lisäksi majoituksen suhteen pysyttiin hyvin budjetissa. Kuvat majoituspaikoista: ulkoa ja sisältä. Matkan aikana sää vaihteli Itävallan illan sateista Italian yli 35 asteen helteisiin. Entä lähtisinkö uudelleen samanlaiselle matkalle? En varmastikaan ensi kesänä, mutta joskus tulevaisuudessa mahdollisesti kyllä, jäihän vielä näkemättä esim. Espanja kokonaan ja Ranskastakin nähtiin vain muutama kulma. Jos olet itse ajatellut automatkaa Eurooppaan, niin ei muuta kuin suunnitelmia tekemään. |